lanki

Kesäinen muistutus meriteiden säännöistä ja hyvästä merimiestavasta. Rautaluostarin maailmassa ne ovat ympäripyöreitä abstraktioita.

Toisin kuin yleensä ajatellaan, ei niinkutsuttu juopposuora heikennä amatimiesten havaintokykyä lainkaan. Se saa vain välittämään vähemmän. Niin kävi myös nyt kun uljaan ja kukkean merten ruusun matka jatkuu jostakin, aivan liian läheltä rantoja ja muuta liikennettä. Suosittelen vahvistamaan näkö- ja kuulo- mutta ennenkaikkea hajutähystystä!

A. Lanki & S. Salo

Tagit: Rautaluostari.

Nyt kävi niin, että en pystynyt lopettamaan pikseliharjoituksia. Tutkin hieman syvemmin animointia, värejä, isometriaa jne jne.. Tässä pieni ’näyte’ siitä mitä pystyn tämän taiteenlajin parissa tekemään. Kyllähän tällä kaikella intoilulla tietty taka-ajatus on, mutta sen valaisu jääköön tulevaisuuteen..

Tagit: GIF, Pixel.

Seuraavan julkaisun piti olla sarjakuva, mutta ei, se ei ole sarjakuva vieläkään. Sain villejä visioita ja ihmeellisiä ideoita, joihin liittyy pixeli grafiikka. Jostain syystä pixelitaide kiehtoo minua suuresti juuri nyt. Hyvät naiset ja rouvat; esittelen ensimmäisen ”virallisen” pixeliteokseni. (kehittyvänä ihmisenalkuna tekemiä paint -tuherruksia ei oteta lukuun.)

Tagit: Pixel.

Oli mielessä muutamia kikkoja ja efektejä, joita halusin päästä kokeilemaan. Lisäksi päässäni pyörii sammakoita. Näin tämä kuva on saanut oikeutuksen olemassaololleen. Hain sellaista vanhaa väripainojälkeä, kuten 80 -luvun Aku Ankoissa jne. Tähän versioon en jaksanut väsätä ’kellastuneen paperin tuntua’ tekstuureilla. Hain enimmäkseen tuntumaa erilaisiin rastereihin. Jospa seuraavaksi saisin aikaan ihan oikeaa sarjakuvaa tämän erinäisten kuvitusten sarjan jatkoksi.

.

Tämän tekemiseen lähtölaukauksen kajautti facebookin ’aikajana’ toiminto. Kävin pohdiskelemaan sopivaa kuvaa siihen kansilehdelle, vai mikä se lieneekään. Olen tympääntynyt iänikuisiin valokuviin maisemista, tai jostakin äärimmäisen harkitusta asetelmasta. Minulla kuvat syntyvät pään sisään. Tähän on otettu vahvasti vaikutteita Japanilaisesta taiteesta (http://fi.wikipedia.org/wiki/Ukiyo-e). Kuva on vesivärein ja tussilla tehty. Vesivärikuvan skannaaminen on tuskallinen prosessi, jota en hallitse.

.

A.K.A. ’waste of ink’. Sain tovi sitten kahlattua http://fi.wikipedia.org/wiki/Incal in (huolella kahlasinkin) ja vaikutuin teoksesta kovasti. Loppupuolen täysin kosmisiin mittoihin paisuva meininki ja sarjakuvahistorian ehkä eeppisimmät paneelit ikinä saivat inspiroitua halun tehdä jotain samansuuntaista. Kuva pyöri joitakin päiviä päässäni, kunnes eräs päivä aloin roiskia vesiväriä paperille.  Haeskelin tiettyä ’villiä’ värin käyttöä ja jopa impressionismia sutiessani. Päälle askartelin musteella viivoja ja lopuksi tein minimaalisia korjauksia koneella. (En korjannut paljoakaan, joka näkyy, sillä tästä ei pitänytkään tulla digimaalausta.)

.

Tällaista. Kokeiluni luonnostelemattoman, pohdiskelevan kerronnan parissa jatkuu. Alan vihata ja rakastaa käsikirjoittamista päivä päivältä enemmän. Tämä on ensimmäinen merkintä uudistetussa ulkoasussa.. joka on edelleen hieman vaiheessa. Ai niin! Tämä tekele sisältää tribuutin eräälle loistavalle piirtäjälle (ja kertojalle)! Papukaijan ja mustanaamion merkki sille, joka tietää kenestä on kyse.

.

.

Ha haa! Vaihteeksi ihan oikea, tyylipuhdas päiväkirjapäivitys (tai ainakin tyylipuhdas minun maailmassani). On ollut tarpeettoman pitkä tauko piirtämisessä. Tuntui poikkeuksellisen tyydyttävältä tehdä jotain ’koherenttia’. Idean rakentelu n. 1h, toteutus 90 minuuttia. Ilman luonnostelua, tottakai, mutta apuna erillisellä paperilla suuntaa-antava lay-outti.  Pääsin testailemaan eräitä tyyliseikkoja joita olen/ olin mietiskellyt. Ja mulla oli synttärit epäonnistumisen päivänä, ffffffffffuuuuuuuuuuu…

.

.